Olen tähän mennessä ollut perustamassa kuutta eri yritystä. Yrittäjyyteni alkoi vuonna 2012 valokuvausalan toiminimestä, jolloin tein harrastuksestani osittain työni. Vuonna 2014 kauppatieteen maisterin paperit taskussa perustin koulukaverini kanssa markkinointitoimisto Tovarin ja lähdin osakkaaksi kalastusmatkoja internetin kautta turisteille myyvään Fishinglandiaan. Samana vuonna perustettiin veljeni kanssa Puuartisti. Maailmalla satoja miljoonia ihmisiä tavoittanut heavyneulonnan maailmanmestaruuskilpailut kirvoittivat WTF Productions yhtiön perustamisen kisan järjestäjäporukan kesken vuonna 2020. Ekologisia rakennuspuutuotteita valmistava Hiil tuli mukaan kuvioihin alkuvuodesta 2023.

Olen kaikissa muissa, paitsi tässä omia puheenvuoroja kauppaavassa yrityksessä ollut mukana osakkaana tai co-founderina, jakaen yrittäjävastuuta useamman henkilön kesken.

Kun on paljon tekemistä, niin vastuunjako ja keskittyminen on elintärkeää. Fishinglandia meni pöytälaatikkoon idän turismin hiljennyttyä jo vuonna 2015 ja Tovarista poistuin keväällä 2024. Tällä hetkellä keskitän työaikani Hiilin markkinoinnin ja liiketoiminnan kehittämiseen ja näihin tällä sivulla markkinoitaviin puhekeikkoihin.

Reflektoin jokunen vuosi takaperin sitä, että mistä ja milloin mielenkiintoni julkista puhumista kohtaan heräsi. Koitin miettiä viitteitä siihen koko elämäni mitalta ja löysin viitteitä siihen jokaiselta kouluasteelta.

Ala-asteella minulle mielekkäimpiä tehtäviä olivat tutkimustehtävät, joissa piti selvittää jotain asiaa ja pitää niistä puheenvuoroja. Kolmannella luokalla pidin esitelmän kivien keräilystä (tämä on tositarina, vaikka se kuulostaakin stand up -jutun aloitukselta). 

Lukiossa äidinkielen opettajani sanoi minulle puheopin kurssilla näin: "Nyt tiedän, miksi sinä Joona olet niin huono kirjoittaja. Sinä osaat puhua!" Nämä ominaisuudethan ovat varmasti toisensa poissulkevia. 

Ammattikorkeakoulussa ja yliopistossa halusin aina ryhmätöissä ottaa vastuun esitysmateriaalien tuottamisesta ja työn esittämisestä ryhmälle.

Markkinointitoimistossa päätettiin heti yrityksen alkuvaiheilla keskittää aikaa puheenvuorojen pitämiseen ja koulutuksien järjestämiseen. Alkuun niitä tehtiin ilmaiseksi, että päästiin puhumaan ja myöhemmin niistä muodostui jopa erillinen liiketoimintahaara.

Olen jonkun verran pohtinut sitä, että mitkä ovat asioita, mitkä ajavat minua eteenpäin elämässä ja mitkä ovat samalla minulle ammatillisesti tärkeitä. Olen päätynyt ajatelmaan, että minulle tärkeintä on oppia jatkuvasti uusia asioita ja opettaa niitä muille. Tässä ajatuksessa ovat yhtä tärkeitä molemmat puolet. Pyrin jatkuvasti olemaan uuden äärellä ja viemään tietämystäni minua kiinnostavista aiheista eteenpäin ja samalla myös jakamaan oppimaani muille puhumalla.

Tällä ajatuksella pääsen lähelle japanilaista Ikigai-käsitettä, jossa olemassaolon syy löytyy neljän asian keskeltä: sen tulisi olla jotain, mitä rakastat, jotain missä olet hyvä, jotain mitä maailma tarvitsee ja jotain mistä voi saada rahaa. Jatkuva oppiminen ja oppimistani asioista puhuminen ovat minun elämässäni aikalailla tämän ytimessä.

Mietin joskus, että mikä olisi hauska ammattinimeke, jota ei vielä ole olemassa. Siis joku sellainen, mikä kuvastaisi hyvin omaa tekemistä ja jota ei kukaan muu käyttäisi. Tykkään selvittää asioita ja konsepteja juurta jaksaen ja myös pyydettäessä (ja usein myös ilman pyytämistä - sori) selittää niitä auki muille.

Tästä ominaisuudesta ja kyvystä selittää asioita auki ilman syvän päädyn ammattijargonia olen puhujan työssäni saanut pääasiassa kehuja. Olen pystynyt esimerkiksi selittämään digitaalisessa markkinoinnissa toimivien algoritmien toimintalogiikkaa ja merkitystä liiketoiminnassa tai tekoälytyökalujen toimintaa, hyötyjä ja rajoitteita.

Jos nyt mietit, että "ei hitto, tää tyyppihän on siis mansplainer", niin joo, niin olenkin 😅 Mutta selitän kuitenkin auki vain sellaisia asioita, mitä minun halutaan selittävän.

Käytännössä kaikki roolini yrityksissä, missä olen ollut ovat liittyneet markkinointiin ja hieman tarkemmin markkinointiviestintään. Kaikkea on pitänyt ensin opetella ja rakentaa itse ja sitten yrityksen kasvun myötä palkata ihmisiä niihin rooleihin. 

Alkuvaiheessa markkinoijana rakensin verkkosivustoja, kuvasin valokuvia ja videoita, kirjoitin mainostekstejä ja markkinointisisältöjä ja suunnittelin graafisia asioita. Perehdyin myös markkinoinnin mittaamiseen ja analytiikkaratkaisuihin. Myöhemmin tiimin kasvettua keskityin strategisemman tason tekemiseen ja brändi- ja markkinointikonseptien ideointiin ja suunnitteluun.

Kaikenlaisten asioiden kokeilusta ja opettelusta on ollut valtavasti hyötyä markkinoinnin ja brändin rakentamisen kokonaiskäsityksen muodostamisessa ja nyttemmin puheenvuorojen rakentamisessa. 

Viime aikoina olen havahtunut siihen, että kaikessa kommunikoinnissa ja sen  onnistumisessa ja epäonnistumessa on kyse kohinasta. Tai oikeastaan siinä, miten viestijä selvittää ensin oman päänsisäisen kohinan, ymmärtää vastaanottajan päänsisäistä kohinaa ja hallitsee vielä ympäristössä olevaa kohinaa. Tämä on yhteistä niin markkinointiviestinnälle kuin stand up -komiikallekin ja siksi kovin kiinnostavaa.

Jos viestijä ei itse ole selvittänyt sitä, mitä hän oikeastaan haluaa kertoa tai miksi häntä ylipäätään pitäisi kuunnella ei viestintä onnistu. Oman päänsisäisen kohinan selvittäminen on siis ensimmäinen askel. Toinen tärkeä tekijä on viestin vastaanottajan päänsisäinen kohina. Minkälainen tietämys hänellä on aiheesta ennakkoon tai miten hän asennoituu viestittävää asiaa kohtaan vaikuttavat merkittävästi siihen, miten hän vastaanottaa viestin (tai vastaanottaako ylipäätään). Viestijän ja vastaanottajan välillä on myös aina ympäristön tuomaa kohinaa - olipa se ympäristö sitten kaupunki, teatteri, somekanava tai pesäpallopeli. Viestijän on ymmärrettävä se, minkälaiset asiat hukkuvat tähän ympäristön kohinaan ja millä asioilla tästä ympäristöstä taas voi poiketa edukseen ja jäädä paremmin mieleen.

Koen, että pystyn hahmottamaan hyvin kohinan eri tasoja ja muotoilemaan viestintää siten, että se puhuttelee vastaanottajia. Tästä teemasta puhun erityisen mielelläni!

Erilaiset kokeilut ja testit, varsinkin tietotekniikan kanssa ovat olleet osa elämääni lapsesta lähtien. Innostuin tietokoneista ja niiden mahdollisuuksista kuusi-vuotiaana, kun meille tuli kotiin ensimmäinen tietokone. (Se oli 386-prosessorilla varustettu Windows 3.1:stä ajava kone, joskin suurin osa ohjelmista toimi DOS:n kautta 🤓) Löysin nopeasti innon selvittää, mitä kaikkea tietokoneella pystyi tekemään ja kokeilin ala-asteelta lähtien luoda itsekin pelejä ja yksinkertaisia ohjelmia.

En kuitenkaan koskaan vienyt tietämystäni ohjelmoinnista tai koodaamisesta kovin pitkälle, vaan kokeiluni ja oppimiseni keskittyivät pääasiassa luoviin toteutuksiin ja tarinankerronnallisiin juttuihin. Tein tekstiseikkailupelejä, koostin kuvitettuja tarinoita ja muokkasin olemassa olevia pelejä omiksi, erillisiksi versioiksi.

Valo- ja videokuvauksen sekä niissä tarvittavan editoinnin kautta kokeilut saivat uutta pontta. Myös markkinointiviestinnän mukaantulo työhöni alleviivasi luovien kokeilujen merkitystä onnistumisien löytämisessä.

Olen jatkanut kokeiluja ja koittanut koko työurani ajan ottaa käyttöön ja testata erilaisia uusia matalan kynnyksen työkaluja ja katsoa, mihin ne kykenevät ja taipuvat. Viimeisen neljän vuoden ajan olen testaillut tekoälytyökaluja, joilla tuottaa ja kloonata kuvaa, tekstiä, videota, ääntä ja mitä ikinä.

Mitäpä tässä enempää selittämään. Olen nörtti.

Minua kiinnostaa tiede ja tietokoneet, mutta myös moni muukin asia, kuten ihmisten käyttäytyminen, empatia, puhetaito, esiintyminen jne. Nörtteyttäni ehkä alleviivaa se, että, kun löydän uuden kiinnostuksenkohteen, alan perehtymään siihen ja tutkin sitä miltei pakonomaisesti, koska haluan ymmärtää, miten ja miksi sellainen asia on olemassa ja miten se toimii.

Viimeisimpänä lisäyksenä nostan esiin koomikkoilun. Oman tekemiseni osalta tämä on suhteellisen uusi asia, mutta aikaisemman taustani ja omien mielenkiintojeni näkökulmasta vanha. Olen seurannut lajia teini-ikäisestä asti, mutta hoksasin vasta vuonna 2022, että ehkä minäkin voisin joskus astua lavalle ja kertoa juttuja, joilla naurattaa ihmisiä.

Olin pitämissäni koulutuksissa ja puhetilaisuuksissa kokenut, että pystyn olemaan hauska erilaisissa tilanteissa ja rakentamaan puheisiin sisään hauskoja kohtia. Stand upin teoriasta ja rakenteista minulla ei kuitenkaan ollut hajua. Onneksi niistä sai hankittua tietoa ja harjoituksia stand up -kurssilta!

Kurssin jälkeen rohkaistuin nousemaan Joensuussa Kerubin stand up -klubin lavalle ja tekemään siellä ensimmäisen viiden minuutin esiintymisen. Se meni hyvin ja sain siitä kipinän jatkaa kirjoittamista ja oman komiikkatyylin etsimistä.

Nyt, keväällä 2024 olen tehnyt n. 40-50 stand up -keikkaa ja pyrkinyt viemään komiikan kirjoitusta ja osioita myös puhetilaisuuksiin. Uskon, että kun ihmiset viihtyvät ja pitävät hieman hauskaa, niin he ovat aktiivisemmin kuulolla, oppivat ja muistavat heille kerrotut asiat paremmin.